Me Ahjolassa haluamme tehdä Tampereesta ihan jokaiselle hyvän paikan kasvaa ja oppia uutta. Ahjolan Setlementti ry on yleishyödyllinen yhdistys, joka ylläpitää, hallinnoi ja kehittää Ahjolan kansalaisopiston opinto- ja kerhotoimintaa sekä järjestää lapsi-, nuoriso- ja perhetyötä Tampereen alueella. Pyrimme omalla toiminnallamme edistämään yhteisöllisyyttä ja ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä ehkäisemään syrjäytymistä.

Innostaako sinua harrastaminen, opiskelu ja kansalaisjärjestötoiminta? Hae Ahjolan viestintäharjoittelijaksi!

Etsimme viestintäharjoittelijaa tekemään opintoihin kuuluvaa harjoittelua helmikuun ja kesäkuun välisellä ajalla. Harjoittelu on mahdollista tehdä täyspäiväisellä työajalla 3 kk aikana helmikuusta huhtikuuhun tai osa-aikaisena helmikuusta alkaen. Tarkat päivämäärät ovat sovittavissa. Harjoittelu on palkallinen. Edellytämme valitulta korkeakoulun myöntämää harjoittelutukea.

Tehtäviisi viestintäharjoittelijana kuuluu Ahjolan Setlementin ja kansalaisopiston sisäistä viestintää, verkkoviestintää ja nettisivujen ylläpitoa. Pääset myös tekemään Ahjolan somea ja avustamaan asiakaslehtemme toimittamisessa. Toivomme hyviä kirjoitustaitoja ja suomen kielioppia sekä kiinnostusta oppia erilaisten viestintäkanavien käyttöä. Etsimme tekijää, jolla on myös visuaalista silmää ja mieluusti hallussa perustaidot yhdestä tai useammasta kuvankäsittely- ja/tai taitto-ohjelmasta (esim. Photoshop, InDesign, Canva).

Työtä tekemällä oppii, emmekä oleta sinun olevan valmis ammattilainen. Toivomme kuitenkin halua ja intoa oppia uusia asioita sekä kykyä itsenäiseen työntekoon. Et pelkää opetella erilaisten julkaisujärjestelmien käyttöä. Harjoittelijaksi toivotaan viestinnän opintoja suorittanutta vähintään kolmannen vuoden opiskelijaa.

Toivomme sinulta:

  • Hyviä kirjoitustaitoja
  • Kuvankäsittelyohjelmien tuntemusta ja visuaalista silmää
  • Ideointikykyä ja rohkeutta sanoa omia ideoita ääneen
  • Positiivista ja oppimishaluista asennetta
  • Tiimityötaitoja
  • Itsenäistä työotetta ja organisointitaitoja

Bonuspisteitä saat…

  • visuaalisen suunnittelun kokemuksesta
  • valokuvaustaidoista

Tehtävässä työskentelet Ahjolan viestintäkoordinaattorin työparina osana Ahjolan kansalaisopiston hallintoa. Työssä on etätyömahdollisuus, mutta toivomme näkevämme sinua myös toimistollamme Tampereen Pispalassa. Työajat ovat joustavat, ja esimerkiksi opintojen suorittaminen työn ohessa on järjestettävissä.

Palkkaus: 1541e. Kerrothan hakemuksessasi, oletko oikeutettu korkeakoulun myöntämään harjoittelutukeen. Kerro myös, oletko kiinnostunut 3 kk täyspäiväisestä harjoittelusta vai pidemmästä osa-aikaisesta harjoittelusta. Plussaa saat, jos lisäät hakemukseesi 1-2 työnäytettä: tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tekemiäsi blogikirjoituksia, somepostauksia, artikkeleita, ym.

Kiinnostuitko tehtävästä? Hakemuskirjeen, CV:n ja mahdolliset työnäytteet voit lähettää osoitteeseen elina.keinanen@ahjola.fi 31.1. mennessä. Kirjoita sähköpostin otsikkokenttään ”Viestintäharjoittelija”. Lisätietoja tehtävästä antaa viestintäkoordinaattori Elina Keinänen. Voit lähettää sähköpostia edellä mainittuun osoitteeseen tai soittaa numeroon 044 553 8451 tiistaisin klo 10-12 tai keskiviikkoisin klo 14-16. Haastattelut järjestetään etänä.

Alta löydät listattuna Ahjola-lehden jakelupisteet. Näiden lisäksi lehteä löytää Ahjolan omista toimipisteistä sekä toimiston ollessa kiinni Pispalasta Ahjolan rakennuksen edustalla olevasta postilaatikosta.

Lehden voi lukea myös netissä täällä.

Tampereen keskusta

Pääkirjasto Metso Pirkankatu 2 
Sokos, kirjaosastoHämeenkatu 21
Suomalainen kirjakauppaHämeenkatu 18
Arteljee TaidekauppaHallituskatu 11
Suomalainen kirjakauppa Koskikeskus
Suomalainen kirjakauppaHämeenkatu 5
Akateeminen kirjakauppaHämeenkatu 7
Kulttuuritalo Laikku Keskustori 2 (vanha kirjastotalo)
Palvelupiste FrenckellFrenckellinaukio 2
TyöväenopistoSammonkatu 2

Muu Tampere

Tampereen alueen PIKI-kirjastot
 Suomalainen kirjakauppaKauppakesk. Duo, Hervanta
 Hervannan vapaa-aikakeskusLindforsinkatu 5
 Kaukajärven vapaa-aikakeskusKäätykatu 8
Liikekeskus WesteriTesomankatu 4
K-Citymarket LinnainmaaMäentakusenkatu 1
Keinupuistokeskus Orivedenkatu 28
K-Citymarket Turtola Martinpojankatu 4
LielahtikeskusAntti Possin kuja 1
KoskikotikeskusRongankatu 8
Tesoman hyvinvointikeskusTesomankatu 4
TipotieTipotie 4

Maakunnat

Ylöjärven kirjastoKoivumäentie 2
Nokian kirjastoHärkitie 6
Lempäälän kirjastoLempäälän aleksi 1
Sääksjärven kirjastoPitkäahteentie 1
Suomalainen kirjakauppaLempäälän Ideapark (Helsingin pääty)
Pirkkalan kirjastoSuupankuja 2
Nuolialan kirjastoNuolialan koulussa 
Kangasalan kirjastoKeskusaukio 2

Entisöintikursseilla hienointa on nähdä, kuinka rikkinäisestäkin esineestä voi työstää käyttökelpoisen ja kauniin. Projektiksi voi ottaa vaikkapa kirpparilta löytyneen funkkissenkin tai mummolan vanhan keinutuolin. 

Tutustu ja ilmoittaudu kädentaitojen kursseille täällä!

Kello lähestyy neljää, ja pikkuhiljaa entisöintikurssilaiset saapuvat PMK-talolle. Vielä hetken aikaa on hiljaista, mutta kun keskeneräiset huonekalut ja työvälineet nostetaan esiin, ilma täyttyy paukkeesta ja kolinasta. 

Entisöintikurssien pitkäaikainen opettaja Sirkka Haavisto kertoo, että tunnit ovat työpajamaisia ja yleensä opiskelijat jatkavat keskeneräisiä projektejaan. Haavisto neuvoo ja opastaa tarpeen mukaan. Tämän vuoksi aloittelijat ja jatkavat kurssilaiset voivat työskennellä samoilla tunneilla. 

”Noin 1930–1960-luvuille ajoittuvia esineitä työstetään eniten. Aina on työn alla esimerkiksi funkkisesineitä ja pikkutuoleja. Tuoli on tavallisin käsittelykohde”, Haavisto kertoo. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Pitää olla riittävän romu

Asko Niemimaa on parhaillaan kunnostamassa keinutuolia ystäväpariskunnalleen. Tarkoituksena on poistaa vanha maalikerros ja tuoda esiin alla oleva puupinta. Niemimaa on käynyt entisöintitunneilla jo kuuden vuoden ajan. 

”Tämä on niin hieno homma ja Sirkka niin hyvä opettaja, että entisöintitiistait kuuluvat minulla vuosikalenteriin. Olen täällä siihen saakka, kunnes potkitaan pois”, Niemimaa kehuu.

Niemimaa käy kurssilla, koska pitää siitä, kuinka vanhalle ja räsäiselle saa annettua uuden elämän. Hän etsii kirpputoreilta entisöitäviä huonekaluja ja ottaa uusia projekteja vastaan kavereilta, jotka toivovat huonekalulle uutta ilmettä. 

”Tykkään siitä, että huonekalu on mennyt riittävän huonoksi. Ei nyt ihan palasiksi, mutta se voi kupruilla ja nitistä ja natista. Siitä tietää, että töitä riittää. Jos kaluste on hyväkuntoinen, en ota sitä, vaikka halvalla saisi.”

Uutta oppia hakemassa

Tiina Lahtiselle tämä on puolestaan ensimmäinen syksy entisöinnin parissa. Hän on aiemmin tuunaillut huonekaluja kotona. Kun hän sai käsiinsä suurikokoisen vitriinikaapin, hän totesi, etteivät omat taidot ja kotitilat riitä. 

Tällä hetkellä meneillään on kaapin vanhojen lakkapintojen poisto. Lahtinen kertoo oppineensa uutta esimerkiksi erilaisista materiaaleista: millaista käsittelyä materiaalit kestävät ja miten niitä kannattaa työstää.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Tiina Lahtinen on ensimmäistä kertaa entisöintikurssilla.

”Saan täältä sitä, mitä varten tulinkin, eli apua siihen, että mitä tehdään ja miten. Se on kyllä korvaamatonta. Samalla tutustuu uusiin työvälineisiin”, Lahtinen kertoo. 

Lahtinen pohtii, että visioita uusiin töihin tuppaa tulemaan aina, kun menee kirpputorille, mutta seuraavaa projektia ei ole vielä jonossa odottamassa. Kotona pyörii tosin yksi koristeikkuna, joka kaipaisi laittamista. 

Trendit vaikuttavat

Sirkka Haavisto on opettanut Ahjolassa entisöintiä jo 25 vuotta. Hänen mukaansa sisustustrendit näkyvät tunneilla jonkin verran. 1990-luvulla oli trendinä saada puu maalien alta takaisin esiin, minkä jälkeen 2000-luvulla valkoiseksi maalaamisen villitys valtasi monet. 

Nykyään monet kurssilaiset pitävät siitä, että esineen alkuperäinen idea ja käsittely saadaan tuotua esiin. Myös kiinnostus retroesineisiin on noussut.

Millaisia esineitä tai kalusteita kannattaa entisöidä?

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Entisöintiopettaja Sirkka Haavisto vasemmalla.

”Ensinnäkin sellaisia esineitä, joilla on itselle merkitystä ja jotka haluaa säilyttää. Hyötynäkökulmasta ajatellen esimerkiksi massiivipuinen huonekalu säilyy ja säilyy, jos sen käsittelee. Kolmantena ovat design-esineet tai esineet, joilla on esimerkiksi kulttuurihistoriallista tai rahallista arvoa”, Haavisto luettelee. 

”En rupea kuitenkaan sanomaan, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Kerron kurssilaisille etukäteen, kuinka paljon työtä kaluste vaatii, mutta oppilas itse päättää, mitä tehdään”, hän huomauttaa vielä.

Haavistoa itseään viehättävät entisöinnissä esineet ja tekemisen prosessi: on hienoa nähdä, miten romusta muotoutuu jälleen kaunis käyttöesine. 

”Minulla on myös kauhean mukavia ja innostuneita opiskelijoita. Täällä on kiva työskennellä, kun ihmiset tekevät hyvillä mielin ja motivoituneina”, hän lisää.

Teksti: Elina Keinänen, Kuvat: Jaakko Suomalainen

Kaupunkimaisema antaa tanssi-inspiraatiota niin vasta-alkavalle kuin kokeneellekin tanssijalle. Tanssinopettaja ja koreografi Anniina Kumpuniemi etsii liikkeisiin ideoita ympäröivästä maailmasta ja arjesta. 

Tutustu tanssikurssitarjontaan ja ilmoittaudu täällä!

Anniina Kumpuniemen äänestä kuuluu hymy. Hän viettää lyhyttä lomaa ennen seuraavia tanssiesityksiään ja nautiskelee siitä, että kerkeää käydä arkiaamuna uimahallissa ja juoda rauhassa iltapäiväkahvia.  Korona-ajan kokoontumiskieltojen jälkeen tanssijana ja koreografina työskentelevä Kumpuniemi on innoissaan syyskauden tanssiesityksistä. 

”On ollut niin kummallista, kun esimerkiksi viime keväänä me ainoastaan striimasimme esityksiä. Tiesimme vain, että yleisö oli siellä jossakin. On ollut upeaa päästä tekemään yleisöesityksiä.”

Kumpuniemi on tanssiteatteri MD:n toiminnanjohtaja sekä ensi keväänä myös Ahjolan nykytanssin opettaja. Hän hakee inspiraatiota tanssiinsa ja koreografioihinsa ympäröivästä elämästä ja arkisistakin asioista. Samankaltaisella ajatusmaailmalla syntyi idea Nykytanssia kaupunkitilassa -kurssista, jota Kumpuniemi tulee yhdessä työryhmän kanssa opettamaan Ahjolaan keväällä 2022. 

Tanssilla taikaa kaupunkikuvaan

Kumpuniemeä viehättää ajatus siitä, miten tanssiliikkeet voivat nousta esiin ympärillä vilisevän kaupungin keskeltä. Vuonna 2015 hän toteutti tanssityöryhmän kanssa kaupunkiteoksen, jota esitettiin yhteensä 10 paikassa Tampereella ja Turussa. Siitä kehkeytyi idea Nykytanssia kaupunkitilassa -kurssiin. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

”Hyvin yksinkertaisetkin eleet voivat nousta ja kohota kaupungin kiireestä esiin tavalla, joka on tosi kiehtova ja jopa taianomainen. Se muuttaa koko paikan virityksen”, Kumpuniemi kuvailee. 

Tanssiliikkeiden yhdistäminen ympäröivään maailmaan auttaa näkemään tuttuja paikkoja uusin silmin. Inspiraatiota liikkeisiin voi hakea esimerkiksi rakennusten, aukioiden ja puistojen muodoista ja linjoista tai tunnelmista. Näin voi huomata asioita, joita normaalisti arjessa ohittaa.  

Kumpuniemi kertoo, että tanssikurssi sopii hyvin myös vasta-alkajille, joilla ei ole kokemusta nykytanssista. Kun liikkeitä etsitään yhdessä ja mietitään ympäristön avulla, hyvin yksinkertaisillakin asioilla voidaan tehdä näyttäviä koreografioita. Esimerkiksi jo pelkkä käsikkäin jonossa kulkeminen tai pysähtyminen keskellä Hämeenkatua erottuu mielenkiintoisesti keskustan hälinässä. 

Myös kokeneemmille tanssijoille paikanvaihdos voi antaa paljon uutta ja avata silmät ympäristölle.

”Olisi tosi kiinnostavaa saada eri-ikäisiä ja erilaisia ihmisiä kohtaamaan yhteisen asian äärellä”, Kumpuniemi pohtii.  

Ryhmävoima auttaa arasteluun

Aralle esiintyjälle ajatus kaupungin keskustassa tanssimisesta voi tuntua erikoiselta. Kumpuniemen mukaan harjoitukset aloitetaan huomaamattomissa paikoissa ja siirrytään sieltä näkyvämmille alueille. Kurssilla edetään ryhmän kiinnostuksen ja uskalluksen ehdoilla.

”Siinä on sellaista ryhmävoimaa. Kun on monta ihmistä, saa luottamusta ja tukea toisista. Kaupunkitilassa yksi ihminen ei välttämättä erotu, vaikka toki sooloileminenkin on mahdollista”, Kumpuniemi sanoo ja hymähtää. 

”Aluksi harjoitellaan menemällä ensin vaikkapa piiloon Näsinpuiston labyrinttiin, ja otetaan sitä kautta kaupunkitilaa ja liikettä haltuun.”

Mutta paraatipaikoillekin mennään?

”Kun lähdin suuntautumaan alalle ja tutustuin nykytanssiin, se vei kyllä ihan täysin mukanaan juuri sen vapauden ja monipuolisuuden vuoksi.”

”Kyllä sellainen ajatus olisi. Esimerkiksi Hämeenpuisto, Keskustori ja Hämeensilta ovat houkuttavia esiintymisareenoita. Kaupungin ja sen osien katsominen näyttämöinä on se, mitä osallistujien kanssa harjoitellaan.”

Tanssin iloa etsimässä

Kumpuniemi pohtii, että Ahjolan ja muiden vapaan sivistystyön toimijoiden tarjoamat tanssikurssit voivat toimia hyvänä matalan kynnyksen mahdollisuutena aloitella uutta lajia tai harrastaa vakavastikin. Eri-ikäiset ja -taustaiset tanssijat pääsevät kohtamaan kenties helpommin kuin tanssikouluissa. 

”Siihen ei liity sellaista statusta, että tarvitsisi olla valmiiksi taitava tai tähdätä johonkin, vaan näillä kursseilla näkyy ennemminkin harrastamisen ilo ja nautinto.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Lajina nykytanssi on tyyliltään monipuolista. Se on hyvin vapaata tanssia, joka lähtee tekijöiden taidosta ja kiinnostuksesta siihen, millaista liikettä halutaan luoda. Yksinkertaisistakin liikkeistä voi muodostaa koreografioita: pohjana voivat toimia vaikkapa kävely, juoksu, kyykyt, hypyt tai loikat. 

Tanssin kipinä lähti leikistä

Kumpuniemen oma intohimo tanssimiseen syttyi jo kolmevuotiaana, kun hän pääsi hoitopaikassaan katselemaan kahden nuoren balettiharrastajan harjoittelua.

”Olin silloin todella nuori, mutta muistan pienen pieniä hetkiä siitä, kun olen ollut piilossa kulisseissa, hyppinyt salaa ja yrittänyt matkia isoja tyttöjä. Sain leikkiä heidän puvuillaan ja kärkitossuillaan. Siitä lähti roihuava kipinä, että oli pakko päästä tanssitunneille”, Kumpuniemi kertoo ja naurahtaa. 

Kumpuniemelle juuri nykytanssi on se kaikista omin laji. Lapsena hän kokeili kaikkia tanssilajeja, joita oli silloin tarjolla aina satubaletista flamencoon. Ennen tanssin opintoja Teatterikorkeakoulussa hän oli viehtynyt eniten jazz-tanssiin. 

”Kun lähdin suuntautumaan alalle ja tutustuin nykytanssiin, se vei kyllä ihan täysin mukanaan juuri sen vapauden ja monipuolisuuden vuoksi”, Kumpuniemi sanoo.

Teksti: Elina Keinänen, Kuvat: Jaakko Suomalainen

Kielitaidon avulla ulkomaanmatkasta voi saada paljon enemmän irti. Aitoon paikalliseen kulttuuriin voi päästä tutustumaan turistialueiden ulkopuolella, joilla englannin kieli ei välttämättä riitä.

Tutustu ja ilmoittaudu kielten kursseille täällä!

Matkustellessa kielen osaaminen toimii avaimena kulttuuriin. Ahjolan espanjan opettaja Cíez Gonzálezin sekä italian opettaja Katri Kuuselan mukaan kielen osaamisesta on hyötyä erityisesti, jos ei matkusta tavallisimmille turistialueille. 

Gonzálezin kokemuksen mukaan suurin osa hänen tunneillaan kävijöistä opiskelee kieltä matkailua varten tai koska joku perheenjäsenistä on espanjankielinen. Myös Kuusela vahvistaa, että samat syyt vetävät opiskelijoita italiankin tunneille. 

”Usein ihmiset ovat jo matkustaneet paljonkin Italiassa ja hoksanneet, että olisi kiva, jos osaisikin kieltä”, Kuusela sanoo.

Espanjalaissyntyinen González haluaa huomauttaa, että Espanjassa on paljon muita mielenkiintoisia ja kauniita alueita kuin esimerkiksi turistien suosimat Costa del Sol tai Kanarian saaret. Maan alueiden välillä on suuria eroja, ja niiltä löytyy monipuolisesti erilaista kulttuuria, perinteitä ja maisemia.  

”Mielestäni on vähän harmillista, jos matkustetaan aina samalle alueelle, koska Espanjalla on paljon tarjottavaa. Jos lähtee turistialueilta, ei ole itsestäänselvää, että ihmiset osaavat englantia”, González pohtii.

Kielitaidosta kiitosta

Kuusela opettaa erilaisia italian kursseja mutta on myös luotsannut Ahjolan Italian kielimatkoja, joilla on tutustuttu maahan ja samalla opiskeltu kieltä kaupunkikuvassa, kuten toreilla, puistoissa ja museoissa. Tällä hetkellä seuraavia matkoja aletaan suunnitella vasta koronatilanteen rauhoituttua.

”Ne ovat olleet yhdistelmämatkoja ihmisille, jotka haluavat suomalaisen opastuksella tutustua ja opiskella italiaa”, Kuusela kertoo.

Kuuselan ja Gonzálezin mukaan sekä Italiassa että Espanjassa paikalliset ilahtuvat siitä, jos turistit osoittavat osaavansa edes jonkin verran kieltä. 

”Italia on vähän sellainen lymyävä kieli, jota monet luulevat helpoksi, koska ääntäminen on helppoa.”

”Jos turistit puhuvat yhtään espanjaa, espanjalaiset innostuvat tosi kovasti. He saattavat kohdella ystävällisemmin ja voivat vaikka kutsua kotiinsa syömään, kun innostuvat siitä, että suomalainen puhuu heidän kieltään”, González kertoo.

Kuuselan mukaan italian tunneilla opetellaan myös tapakulttuuria, mikä voi tehdä matkustamisesta mukavampaa.

”Alkeistasolla puhutaan käytännöistä, kuten miten vaikkapa ravintolassa toimitaan. Esimerkiksi on hyvä tietää, että jos tilaat pihvin, niin lautasella on sitten pelkkä pihvi, jolle pitää erikseen osata tilata lisukkeita. Italiassa myös kohteliaisuus ja ihmisten tervehtiminen on tärkeää, samoin pienet small talk -fraasit sekä teitittelyt.”

”Lymyävä kieli”

Italian kielessä helpointa on Kuuselan mukaan ääntäminen, koska se sopii suomalaiseen suuhun. 

”Italia on vähän sellainen lymyävä kieli, jota monet luulevat helpoksi, koska ääntäminen on helppoa. Kuitenkin italiassa on melko paljon taivuttamista ja ulkoa opettelua”, Kuusela selittää. 

Gonzálezin mukaan suomalaisille helpointa espanjan kielen opettelussa on yleensä sanasto. Sen sijaan verbien taivutuksia joudutaan usein harjoittelemaan pitkään.

Kuusela on viihtynyt Ahjolassa opettajana jo yli 20 vuotta. Joskus häneltä on kysytty, eikö hän kyllästy opettamaan toistuvasti alkeita. 

”Uudet opiskelijat innostavat, vaikka olenkin opettanut samoja asioita monta kertaa vuosien varrella. Pidän siitä, kun ihmiset innostuvat ja hoksaavat oppineensa”, Kuusela summaa. 

Teksti: Elina Keinänen, Kuva: Katri Kuusela

Päivitämme jakelupisteet nettisivuille mahdollisimman pian.

Kevään 2022 Ahjola-lehdestä löydät tarinoita ja juttuja Ahjolan arjesta sekä esittelyjä ensi kevään uusista kursseista ja lyhytkursseista.

Huomioithan, että myös syyslukukaudella alkaneille kursseille voi ilmoittautua normaalisti, mikäli kurssilla vain on tilaa.

Tutustu siis koko tarjontaamme täällä!

Kuulemme mielellämme palautetta!

Otamme mielellämme vastaan palautetta lehdestä. Kerro meille, mitä ajattelet uudistuksesta. Käytämme vastauksia lehden kehittämiseen.

Voitte lähettää palautetta sähköpostitse Ahjolan viestintäkoordinaattorille Elinalle osoitteeseen:

elina.keinanen(at)ahjola.fi

Muusikko Jore Marjaranta muutti Tampereelle, mikä oli yhden unelman täyttymys. Syksyllä hän aloittaa Ahjolan joogaopettajana. Mutta miten rokkarista tuli joogi?

Kaikki alkoi sitkeästä iskiasvaivasta noin kaksikymmentä vuotta sitten. Selkäkipu oli häirinnyt Jore Marjarantaa jo parin vuoden ajan.

”Kiropraktikkoni sanoi, että jos kipu ei ala pikkuhiljaa helpottaa, niin voi olla, että selkä joudutaan leikkaamaan. Ajattelin, että tämä ei voi olla todellista”, Marjaranta, 59, muistelee.

Selkäkivun syyksi paljastuivat heikot keskivartalon lihakset. Eräs ystävä ehdotti Marjarannalle, että kannattaisi kokeilla, auttaisiko jooga vaivaan. Se auttoi. Alkoi matka, jonka myötä Marjaranta päätyi Pohjois-Amerikan kautta lopulta Tampereelle. Tänä syksynä hän on aloittamassa Ahjolan kansalaisopiston joogaopettajana.

Nuorena rokkarina Marjaranta tuskin olisi innostunut joogaamisesta. Harrastus tuli jälkikäteen ajateltuna elämään juuri silloin kuin kuuluikin. Lopulta harrastuksesta tuli ammatti.

Marjaranta kouluttautui hathajoogaohjaajaksi asuessaan perheensä kanssa Yhdysvalloissa noin kymmenen vuotta sitten. Nuorena muusikko olisi pyöritellyt epäuskoisesti päätään myös sille, jos olisi kuullut ryhtyvänsä vielä joskus opettajaksi.

Myöhemmin Marjaranta kouluttautui asahiohjaajaksi lajin kehittäjien opissa. Asahi on Suomessa 2000-luvun alkupuolella kehitetty seisaallaan harjoitettava terveysliikuntamuoto, jolla voidaan esimerkiksi lievittää niska-hartiaseudun jännityksiä ja selkävaivoja.

Yllättävä apu 

60-vuotissyntymäpäivänsä kynnyksellä edelleen keikkaileva Marjaranta kertoo olevansa nyt paremmassa kunnossa kuin 40-vuotiaana.

Puolentoista tunnin laulukeikka on muusikon mielestä kevyempi fyysinen koettelemus kuin joogatunnin ohjaaminen. Joogasta onkin ollut yllättävän paljon apua myös esiintymiseen. 

Aiemmin urallaan Marjarannalla oli ongelmia äänen kanssa. Ennen keikkaa häntä huolestutti usein, lähteekö ääntä ja jaksaako hän keikkaa loppuun asti. Kun keho on vahvistunut joogan ansiosta ja keskiruumiin lihakset kannattelevat, ääneenkin saa enemmän pontta.

”Olen yllättänyt itsenikin viimeisten muutaman vuoden aikana sillä, että minua ei pelota enää mennä lavalle”, Marjaranta kertoo.

Ensimmäisen joogatunnin Marjaranta ohjasi vuonna 2012. Aluksi sekin jännitti.

”Rauhoitin itseäni, että minun pitää ohjata 100 tuntia, että pääsen sinuiksi ohjaamistyylini kanssa. Tämä ajatus sadasta kerrasta lähtee näyttelijä Martti Suosalon haastattelusta, jossa hän kertoi, miten hän opettelee esimerkiksi monologeja.”

Nykyään ohjaaminen sujuu Marjarannalta rutiinilla. Verkkaisesti jutusteleva Marjaranta kuvailee ohjaustekniikkaansakin rauhalliseksi. Hän toivoo, että tyyneys tarttuu tunneille saapuneisiin. 

Tampereella uusi alku

Marjaranta on jälleen elämänmuutosten äärellä. Tänä keväänä hän muutti Espoosta Tampereelle.

”Aloitan täällä uuden elämän ja toivon, että tämä on paikka, jossa saan olla hamaan loppuun asti.”

Korona vei Marjarannalta muusikon keikat, joten liikunnan ohjaamisesta on tullut hänelle aiempaa tärkeämpi tulonlähde. 

”Toivon, että joogasta ei tarvitse koskaan luopua.”

Syyskuussa Ahjolassa käynnistyvät Marjarannan vetämät jooga- ja asahitunnit. Hän kuvailee opettamaansa joogaa dynaamiseksi hathajoogaksi tai Flow-joogaksi.

Intiasta lähtöisin oleva jooga oli alun perin erottamaton osa uskonnollisia rituaaleja. Länsimaisten omaksuma jooga on kuitenkin useimmiten ennen kaikkea liikuntamuoto, eikä tunteihin tarvitse liittyä henkisiä elementtejä.

”En tyrkytä ohjauksessa henkisyyttä, eikä siihen liity mitään mantroja”, Marjaranta korostaa.

Aiemmin seniorijoogaa Vantaalla ohjannut Marjaranta kertoo, että hänen tunneilleen voi tulla riippumatta aiemmasta harrastustaustasta tai iästä. Vanhin hänen asiakkaistaan on ollut 92-vuotias.

Marjarannan esikuva on lahtelainen joogaohjaaja Veikko Saloranta, joka aloitti joogaamisen jo 1950-luvulla. Marjaranta toivoisi voivansa Salorannan lailla opettaa joogaa vielä yli 90-vuotiaana.

”Minullahan on hyvällä onnella vielä 35 vuotta joogaohjaajan uraa jäljellä. Totta kai se muuttaa muotoaan, kun ikää tulee ja asiat hidastuvat, mutta toivon, että joogasta ei tarvitse koskaan luopua.”

Kuka Jore Marjaranta?

  • Tuli tunnetuksi Leningrad Cowboysin laulusolistina vuosina 1989–1996. Laulajana sittemmin myös muissa kokoonpanoissa. Aloitti soolouransa vuonna 2000.
  • Laulanut useiden elokuvien ja televisiosarjojen tunnusmusiikkia, esimerkiksi kappaleen Haaveet kaatuu elokuvaan Pahat pojat.
  • Opettaa Ahjolassa syyskuusta alkaen. Ohjaa sunnuntai-iltaisin lempeästi liikkuvaa joogaa Ahjolassa Pispalassa ja maanantaiaamuisin asahia Pispalassa Ahjolan Liekissä.
  • Perheeseen kuuluvat 27- ja 16-vuotiaat tyttäret.

Teksti: Emma Auvinen, Kuvat: Jaakko Suomalainen

Virpi Vuori osallistui Ahjolan Laulamattomien laulukurssille ja löysi oman äänensä 49-vuotiaana. Laulunopettaja Julia Luoma uskoo, että turvallisessa ilmapiirissä on helpointa oppia.

Tutustu musiikin kursseihimme täällä!

Keskuudessamme elää vahvana uskomus, että joillekin meistä on suotu laulamisen taito ja heidän, joilla sitä ei ole, on turha siitä haaveilla.

Monille koulun laulutunneista on jäänyt suoranaiset traumat, jotka ovat pysyneet muistissa pitkälle aikuisuuteen. Erityisesti varttuneemmilla suomalaisilla on rutkasti ikäviä kokemuksia laulutunneilta, joilla tutisevat oppilaat laitettiin vuoron perään luokan eteen laulamaan opettajan ja luokkakavereiden arvioivan katseen alle.

Myös Virpi Vuori ajatteli pitkään, että hän on kehno laulaja. Syksyllä 2020 Vuori aloitti Ahjolan Laulamattomien ryhmässä lauluharrastuksen ollessaan 49-vuotias, minkä kautta hänelle aukesi täysin uusi kokemusmaailma.

”Huomasin, että laulamista oikeasti oppii vielä näin vähän vanhempanakin, vaikka se olisi hitaampaa. Tuntuu tosi mukavalta, että vielä voi kehittyä”, Vuori sanoo.

Tästä linkistä löydät Laulamattomien laulukurssin.

Vuoden harjoittelun aikana Vuori on oppinut tuottamaan korkeita ääniä aiempaa vaivattomammin. Uutena oppina tuli myös se, kuinka paljon tunnin aluksi tehtävillä lämmittelyillä ja äänenavausharjoituksilla on merkitystä siihen, miten ääni kulkee.

Lempeässä ilmapiirissä oppii

Vuori harmittelee, ettei hänen aikoinaan peruskoulun musiikkitunnilla opetettu, millä tavoilla ääntä voi tuottaa ja kuinka hallita äänilihaksia. Laulamattomien laulukurssin opettajalla Julia Luomalla on Vuoren mukaan ehtymätön työkalupakki, josta hän jakaa neuvoja oppilailleen. 

”Opettaja selitti hyvin aina, missä laulun pitäisi milloinkin tuntua”, Vuori kertoo ja asettaa käden rinnalleen havainnollistamaan sitä, missä kohdin matalat äänet värisevät.

Vuoren mielestä Laulamattomissa on ollut parasta iloinen ja helppo ilmapiiri ensimmäisestä tapaamisesta alkaen. Siitä hän kiittää opettajaa ja muita ryhmäläisiä.

”Ajattelin heti, että tästä voi tulla kivaa, kun opettaja on sellainen nuori iloinen nainen. Heti tuntui, että ryhmä on tosi mukava, kun siellä vitsi lensi.”

Ryhmän opettaja Julia Luoma kertoo, että hän on tietoisesti päättänyt, että ei ota itseään liian vakavasti, koska silloin myös ryhmäläisten on helpompi rentoutua.

”On helpompi oppia ympäristössä, jossa on turvallinen ja lempeä ilmapiiri”, Luoma sanoo.

Uudenlainen lauluryhmä

Musiikkiterapeutiksi parhaillaan opiskeleva Luoma kuvailee filosofiakseen, että musiikin harrastamisen ei pitäisi olla eliitin etuoikeus, vaan kaikkien pitäisi voida laulaa ja soittaa.

Luoma perusti Laulamattomat kolme vuotta sitten. Hän oli kiinnittänyt huomiota siihen, ettei Tampereella ollut ryhmää, joka olisi tarkoitettu laulamistaidoistaan epävarmoille ihmisille.

Viikoittaiset tapaamiset alkavat kehon lämmittelyllä, minkä tarkoituksena on ohjata oppilaita kehotietoisuuteen. Tämän jälkeen avataan äänet. Usein tunneilla on jokin laulutekninen teema, joka tukee kulloinkin harjoiteltavaa kappaletta.

”Huomasin, että laulamista oikeasti oppii vielä näin vähän vanhempanakin, vaikka se olisi hitaampaa. Tuntuu tosi mukavalta, että vielä voi kehittyä.”

Kappaleita lauletaan enimmäkseen yhteislauluna. Osallistujat saavat vaikuttaa valittuihin lauluihin. Country-musiikista pitävä Vuori toivoi laulettavaksi Dolly Partonin Jolene-kappaletta.

”Partonin englanti on sellaista amerikanenglantia, niin kieli meni alkuun vähän solmuun. Mutta kun sanoja toistettiin ja toistettiin, ne tulivat tutuiksi, ja se sujui paljon helpommin”, Vuori kertoo.

Ei vielä karaokeen

Vuoden aikana Virpi Vuori on oppinut laulamisesta paljon, mutta kertoo olevansa yhä epävarma.

”Huomaan edelleen, ettei välttämättä mene ihan nuotilleen. En menisi kylmiltään laulamaan karaokeen.”

Esiintyminen ei kiinnostakaan Vuorta. Syy aloittaa laulaminen oli pikemmin sosiaalinen. Yhteislaulut esimerkiksi kirkossa tai joululaulujen laulaminen yhdessä muiden kanssa ovat aina olleet hänestä mukavia hetkiä.

Vuori toivoo pääsevänsä jatkamaan Laulamattomissa myös ensi syksynä ja mielellään lähiopetuksessa, jos koronatilanne mahdollistaa sen.

Teksti: Emma Auvinen, Kuvitus: Jenny Epäilys

Laulamattomien laulukurssi kokoontuu syksyllä Juhannuskylän koululla torstai-iltaisin 18.3020.00, jos koronatilanne sallii. Keväällä 2021 ryhmä kokoontui enimmäkseen etänä Zoomissa.

Tutustu kurssitarjontaamme täältä!

Sini Kallion päivät täyttyvät taiteesta joko omien teoksien parissa työskennellen tai Ahjolassa opettaen. Hän saa töihinsä inspiraatiota yhteiskunnallisista aiheista, kuten tasa-arvokeskustelusta ja mediasta.

Tutustu kuvataiteen ja muotoilun kursseihin täältä!

Koiran silmät tuijottavat katsojaa taulusta intensiivisesti. Kuono on pitkä ja kulmakarvat tuuheat. Ilme on selittämätön, koira vain on.   

”Minulla on tällainen vaihe, että maalaan vähän kaikenlaista. Teen koiramaalauksia tällä hetkellä. Ne liittyvät siihen, miten kohtelemme eläimiä ja ajattelemme ihmisinä olevamme eläinten yläpuolella. Töissäni näkyy aika paljon sellaisia epäkohtia maailmasta, jotka häiritsevät minua”, kertoo Sini Kallio, kuvataiteilija ja yksi Ahjolan kuvataiteen opettajista. 

Kallion, 37, tulee vietettyä paljon aikaa pienellä työhuoneellaan Tampereen Ristinarkussa. Kesän hän on viettänyt täysin omaan taiteeseensa keskittyen, kun opetustyöt ovat olleet tauolla. Uransa alusta asti Kallio on ollut sitä mieltä, että hän haluaa opettaa taiteellisen työn lisäksi. Muuten kutsumusammattikin voisi käydä yksinäiseksi.

”Taiteilijan työhön kuuluu tosi paljon ideoimista ja keskustelun käymistä itsensä kanssa oman pään sisällä. Saan oppilailta paljon innostusta ja ideoita. Minulle on myös tärkeää päästä puhumaan taiteesta, ja oppilaiden kanssa se on mahdollista”, Kallio kuvailee. 

Kristallikruunut kuvaavat koronaa

Usein mustiin pukeutuva taiteilija ei kaihda kirkkaita värejä kankaalla. Kallion töissä näkyy paljon viittauksia pop-kulttuuriin, mediaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hän ammentaa usein ideoita erilaisista mediakuvastoista.

”Identifioidun feministiseksi taiteilijaksi. Teemani liittyvät usein yhteiskunnallisiin ongelmiin, joita haluan puida. Ne eivät ole kauhean julistavia tai selkeitä, mutta näkyvät siellä taustalla”, Kallio kertoo. 

”Ajattelen, että taide on omasta ajastaan kertovaa. Me elämme sellaisessa ajassa, jossa käsitellään paljon rasismia ja ihmisoikeuskysymyksiä. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat nousseet myös mediassa isoksi aiheeksi, ja sosiaalisessa mediassa tehdään paljon aktivismia. Se on minusta hyvin kiinnostavaa, ja haluan olla mukana siinä.” 

Kalliolla on esimerkiksi suunnitteilla teossarja, jossa hän kuvaa marginaalissa olevien, kuten transihmisten, muunsukupuolisten ja mustien ihmisten kehoja, joita ei yleensä esimerkiksi mediassa näytetä. Ajankohtaisuus näkyy myös Kallion kristallikruunuja kuvaavissa teoksissa. 

Katosta putoavat kristallikruunut edustavat korona-aikaa ja sitä, miten Suomenkin kaltainen kansainvälisten mittareiden perusteella onnellinen maa voi yhtäkkiä pudota helisten alas. Kallio kertoo purkaneensa tuhoutuviin kattokruunuihin omaa ahdistustaan koronapandemiasta. 

”Kuvataiteilijan ammatti on nykyaikana aika vaikea. Suuri osa meistä joutuu tekemään muita töitä lisäksi.”

Kallion mielestä taide kuvaakin lopulta aina jollakin tavalla taiteilijan omaa elämää ja mieltä, vaikka kaikki taiteilijat eivät olekaan tästä samaa mieltä.

”Emmehän me ole mitään robotteja. Kaikessa luovassa tekemisessä näkyvät omat mieltymykset ja arvot. Jos joku sanoo minulle, että maalaa tämä aihe, niin minä maalaan sen oman näkemykseni kautta. Eihän sellaista objektiivisuutta ole olemassa, vaan ainahan me käsittelemme itseämme”, Kallio selittää ja hiljenee hetkeksi.

”Joskus kyllä mietin, että onko tämä hirveän itsekäs ammatti, kun minä vain puran omaa mieltäni koko ajan”, hän lisää sitten ja nauraa. 

Taiteesta myös toimintakykyä

Kallio opettaa Ahjolassa muun muassa ihmisten ja eläinten piirtämistä sekä öljy- ja akryylimaalausta. Tavallisten maalaus- ja piirtämiskurssien lisäksi hän opettaa erityisryhmiä, kuten kuurosokeiden ja kehitysvammaisten ryhmiä. 

Kallion mukaan erityisryhmien kanssa työskenteleminen tuo mielenkiintoista vastapainoa työhön.

”Erityisryhmissä huomaa, kuinka taiteen tekeminen myös ylläpitää opiskelijoiden toimintakykyä. On tärkeää, että sillä voi antaa ihmisille elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Pidän kaikista opetusryhmistäni, mutta siinä mielessä se on hyvin erilaista ja palkitsevaa.”

Opetustyöt auttoivat unelma-ammattiin

Kallion tie kutsumusammattiin ei ollut itsestäänselvä. Hän sai esikoislapsensa kesken maisteriopintojen, ja perhettä perustaessa vaaka kallistui ennemmin vakituisen myyjän työn kuin epävarman taiteilijuuden puoleen. 

”Kyse oli ihan puhtaasti siitä, että vapaan taiteilijan työ on todella epävarmaa ja stressaavaa. Myyjän työ oli siinä vaiheessa helppo ratkaisu”, Kallio sanoo.

Hän ei kuitenkaan missään vaiheessa hylännyt ajatusta taiteen tekemisestä, vaikka myyjän töissä vierähtikin lopulta vuosia. 

”Itse asiassa Ahjolaan pääsemisestä ja niistä ensimmäisistä opetustöistä sain pienen taloudellisen tuen, jolla pystyin alkamaan tehdä myös omaa taidetta. Se oli sysäys siihen, että pääsin siirtymään kokonaan näihin töihin.” 

Kallio aloitteli opetustöitä Ahjolassa ensin yhdellä kurssilla ja työskenteli vuoden ajan yhtä aikaa opettajana ja myyjänä. Pikkuhiljaa kurssien määrä lisääntyi, ja hän pystyi irtisanoutumaan vakityöstään. 

”Kuvataiteilijan ammatti on nykyaikana aika vaikea. Suuri osa meistä joutuu tekemään muita töitä lisäksi. Olen onnellisessa tilanteessa siinä mielessä, että saan tehdä opetustöitä alalla, jota rakastan. Paras skenaario, mitä voin kuvitella.”

Kuka Sini Kallio?

  • Asuu Tampereella. 
  • Kalliolla on rescue-koira nimeltä Kettu.
  • Taiteiden maisteri, joka on opiskellut kuvataiteita ja visuaalista kulttuuria.
  • Opettaa Piirretään ihmisiä ja eläimiä -kurssia sekä piirtämisen perusteiden kurssia syyskuun puolivälistä alkaen.
  • Opettanut Ahjolassa vuoden 2016 syksystä asti.

Teksti: Elina Keinänen, Kuvat: Jaakko Suomalainen

Tutustu kurssitarjontaamme täällä!