Ilmoittautuminen kevään 2024 kursseille alkaa 7.12. klo 10. Voit ilmoittautua joko Ahjolan verkkokaupassa tai ottamalla yhteyttä asiakaspalveluumme puhelimitse (p. 044 553 8400) tai sähköpostitse (toimisto@ahjola.fi) ma-pe klo 10-15. Toimistomme Pispalassa palvelee asiakkaita ti-to klo 10-15. Asiakaspalvelu on kokonaan suljettu vko:lla 51 & 52.

Kevään koko kurssitarjonta julkaistaan verkkokaupassa 1.12! Tervetuloa mukaan harrastamaan, opiskelemaan ja oppimaan!

Syyslukukauden ilmoittautuminen koko lukuvuoden kestäville kursseille päättyy 31.10.  Ahjolan kurssitarjonnata löydät lukuisia lyhytkursseja, joille voit ilmoittautua läpi vuoden!

Ahjolan kansalaisopistossa on voinut opiskella opintopistekursseilla viime syksystä alkaen. Suoritetuista opinnoista opiskelija saa merkinnän Oma Opintopolku -palveluun. Kansalaisopistojen kursseilta saatuja opintopisteitä voi hyödyntää työelämässä tai jatko-opinnoissa.

Ahjolassa voi tällä hetkellä opiskella suomen, heprean, portugalin ja englannin kielen sekä sukututkimuksen ja digiosaamisen opintopistekursseilla. Tämän lisäksi on tarjolla pienyrittäjille suunnattuja opintopistekursseja digitaidoista. Voit lukea Digitaitoja pienyrittäjille -hankkeesta lisää täältä.

Kursseja järjestetään sekä lähi- että etäopetuksena. Heprean, portugalin ja suomen kielen kursseja pidetään verkkokursseina. Kurssikuvauksissa kerrotaan kurssin sisällöstä ja tavoitteista.

Koulutuspäällikkö Tuula Kivelä suunnittelee ja kehittää Ahjolan opintopistekursseja kollegansa koulutuspäällikkö Marke Mäkisen kanssa. Ahjolassa on mahdollista suorittaa yksittäisiä opintopistekursseja ja tehdä niiden avulla omaa osaamista näkyväksi.

”Opintopistekurssien suorittaminen kansalaisopistossa on mahdollista kaikille. Opiskeluun ei tarvita tutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa”, Kivelä kertoo.

Ensi syksyksi on suunnitteilla myös uusia opintopistekursseja. Kurssitarjonta julkaistaan Ahjolan verkkokaupassa kesäkuun alussa ja ilmoittuminen alkaa 15.6.

Opintopistekurssien arviointi tapahtuu tunneilla

Kivelän mukaan opintopistekurssien arviointiin liittyvät asiat kiinnostavat sekä opiskelijoita että opettajia. Kansalaisopistossa suoritusta ei mitata kokeen avulla, vaan arviointi tapahtuu tuntityöskentelyn aikana. Kursseista ei anneta arvosanaa, vaan ne arvioidaan hyväksytty/hylätty-asteikolla. Opiskelija saa kurssista suoritusmerkinnän Oma Opintopolku -palveluun.

Koulutuspäällikkö Tuula Kivelä suunnittelee ja kehittää opintopistekursseja Ahjolassa.

Ahjolassa opiskellaan myönteisessä ja oppimista tukevassa ilmapiirissä.

”Suoritusmerkintä tukee omaa osaamista ja sen tavoittelu voi ryhdistää opiskeluja. Myös omaksi iloksi hankittu suoritusmerkintä voi olla monelle tärkeä”, Kivelä sanoo.

Opintopistekursseista kerätään opiskelijapalautetta, jonka pohjalta kursseja kehitetään. Pääosa palautteesta saadaan kurssien päätyttyä tänä keväänä.

Opintopistekursseja kehitetään kahden hankkeen avulla

Osaamisperusteisuutta Ahjolaan -hankkeen avulla luodaan toimintamallit ja käytännöt, joiden perusteella opintopistekursseja suunnitellaan ja tarjotaan.

”Tavoitteena on luoda Ahjolaan käytänteet ja prosessit, joiden avulla voimme tarjota ja toteuttaa opintopistekursseja opiskelijoillemme. Tähän sisältyy mm. ohjeiden luomista henkilöstölle, perehdyttämistä ja koulutusta, kurssien suunnittelua sekä asiakaspalveluun liittyviä asioita”, Kivelä kertoo.

Toinen opintopistekurssien kehittämiseen liittyvä hanke on Priima Pirkanmaa – Osaamisperusteisuutta kehittämässä, jonka avulla luodaan erilaisia koulutusmalleja henkilöstön osaamisen parantamiseksi.

”Koulutamme Priima Pirkanmaa -hankkeen avulla Ahjolan henkilökuntaa kuten koulutuspäälliköitä, opettajia ja asiakaspalvelun henkilöstöä.”

Ammattitaitoiset opettajat ovat ykkösasia

Opintopistekurssien järjestäminen on kansalaisopistoissa uutta. Vuonna 2021 tehtiin lakiuudistus, jonka myötä opintopistekurssien tarjoaminen kansalaisopistoissa on ollut mahdollista.

Priima Pirkanmaa -hankkeen kautta on järjestetty opettajille erilaisia webinaareja ja työpajoja opintopistekurssien suunnitteluun ja toteutukseen liittyen. Kivelän mukaan opettajalta vaaditaan opintopistekurssien suunnittelussa omaa innostusta ja motivaatiota.

”Opettajalta itseltä vaaditaan innostusta lähteä mukaan uudenlaiseen toimintaan. Opettajan pitää myös kouluttautua ja perehtyä uusiin ohjeisiin ja toimintatapoihin”, Kivelä kertoo.

Tällä hetkellä Ahjolassa voi suorittaa opintopistekursseja kielissä, digiosaamisessa ja sukututkimuksessa.

Ahjolassa opettajien ammattitaito on tärkeä asia.

”Hyvät ja motivoituneet opettajat ovat meillä ykkösasia, koska he suunnittelevat ja opettavat kursseja.”

Tulevaisuuden tavoitteena on oppilaitosyhteistyö

Kivelä toivoo, että toimintamallit opintopistekurssien osalta vakiintuvat ja selkeytyvät seuraavan viiden vuoden aikana.

”Uskon, että viiden vuoden päästä opintopistekursseista on tullut pysyvä osa Ahjolan toimintaa. Toivon myös, että opintopistekursseja on tarjolla useammalta ainealueelta ”, Kivelä kertoo.

Ahjolan vahvuuksia ovat ammattitaitoiset opettajat sekä monipuolinen ja laaja kurssitarjonta. Tulevaisuuden tavoitteena on myös kartoittaa sekä rakentaa opintopistekursseihin liittyvää oppilaitosyhteistyötä Pirkanmaalla.

”Kehitystyö ei tapahdu pienessä hetkessä, vaan pitkällä aikajänteellä. Tavoitteena ovat yhteistyö oppilaitosten kanssa, ja että tulevaisuudessakin opiskelijat tulisivat innokkaasti meille suorittamaan opintopistekursseja ja saamaan opintopisteitä niistä”, Kivelä sanoo lopuksi.

Teksti Katja Hiisilä

Kuvat Usva Torkki

Ahjola tarjoaa maksutonta ja käytännönläheistä digitaitojen koulutusta Tampereen seudun pien- ja yksinyrittäjille. Yrittäjät oppivat käyttämään uusia teknologioita ja digipalveluja sekä saavat rohkeutta hyödyntää taitoja työssään. 

Ahjolan hankekoordinaattori Irma Silvennoisen mukaan Digitaitoja pienyrittäjille -hankkeella vastataan osallistujien tarpeisiin.

”Digikoulutus lähtee alkeista ja on käytännönläheistä. Tarvittaessa järjestämme myös yksilöohjausta”, Silvennoinen kertoo.

Koulutus on suunnattu Tampereen seudun pien- ja yksinyrittäjille toimialasta riippumatta. Koulutuksen jälkeen yrittäjällä on osaamista ja varmuutta käyttää erilaisia digipalveluita ja teknologioita omassa työssään.

”Perustaitojen osaaminen säästää aikaa, tehostaa työskentelyä ja helpottaa jatkokoulutuksiin hakeutumista. Monelle digimaailman asiat tuottavat stressiä, joten omien taitojen karttuminen voi lisätä myös hyvinvointia”, Silvennoinen toteaa.

Kurssisisällöissä on huomioitu yrittäjien toiveet

Koulutuksen sisältö on suunniteltu yrittäjille tehtyjen kyselyjen pohjalta. Opetuksessa huomioidaan yksilöllisyys. Kursseja järjestetään sekä lähi- että etäopetuksena, ja yrittäjä voi osallistua yhdelle tai halutessaan useammalle kurssille.

Ahjola järjestää keväällä 2023 kuusi lyhytkurssia: Digiperustaidot haltuun, Etätyöskentely ja -kokoukset haltuun, Löydytkö verkossa? Perusasiat kuntoon Googlessa, Kuvia ja videoita kännykällä, Painotuotteita ja somesisältöä Canvalla sekä Facebook ja Instagram, alkeet yrittäjälle.

Kurssit kokoontuvat kolmesta viiteen kertaan riippuen kurssisisällöstä.

”Kursseista on mahdollisuus saada myös opintopisteitä, ja niitä voi hyödyntää vaikkapa jatko-opinnoissa ”, Silvennoinen kertoo.

Kuvassa Silvennoinen ratkoo etäkokoustamiseen liittyviä pulmia yhdessä Ari Järvisen kanssa Digitaitoja pienyrittäjille -hankkeen kurssilla.

Kevään kursseille on joitakin vapaita paikkoja jäljellä. Täysille kursseille kannattaa ilmoittautua varasijalle. Syksyn uudet kurssit julkaistaan kesäkuussa ja ilmoittautuminen niihin alkaa elokuussa.

Ajankohtaista tietoa hankkeen kuulumisista saa Ahjolan verkkosivuilta, sosiaalisen median kanavista tai tilaamalla uutiskirjeen.

Osaamattomuudelle pitää antaa tilaa

Digi- ja väestövirasto julkaisi joulukuussa 2022 Digitaitoraportin, joka käsittelee digiosaamisen tilaa Suomessa.

”Raportin teemana on digirohkeus. Digirohkeus tarkoittaa siis itseluottamusta, jonka avulla ihminen uskaltaa ottaa käyttöön uusia digitaalisia laitteita ja palveluja”, Silvennoinen kertoo.

Silvennoisen mukaan raportista nousi esille myös ajatus siitä, että osaamattomuudelle pitää antaa tilaa. Yrittäjän näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että kannattaa varata aikaa oman osaamisensa kehittämiseen, jotta toiminta olisi kannattavaa tulevaisuudessakin.

Irma Silvennoinen koordinoi Digitaitoja pienyrittäjille -hanketta.

”Yrittäjät, jotka pystyvät käyttämään sujuvasti digitaalisia työvälineitä, alustoja ja markkinointikeinoja ovat etulyöntiasemassa. Ahjolan kurssit tarjoavat ratkaisua juuri tähän asiaan. Jos yrittäjä kokee tarvitsevansa peruskoulutusta, meiltä voi kysyä voimmeko me auttaa”, Silvennoinen sanoo.

Digitaitoja pienyrittäjille -koulutushanke jatkuu vuoden 2024 loppuun

”Hankkeen päätavoitteena on parantaa yksin- ja pienyrittäjien digiperustaitoja. Järjestämämme koulutus on maksutonta. Toinen tavoite on luoda koulutusmalli, joka helpottaa vastaavien koulutusten järjestämistä Ahjolassa ja muissa oppilaitoksissa”, Silvennoinen kertoo.

Koulutuksen rahoituksen on myöntänyt Jotpa (Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus). Jotpa edistää työikäisten osaamisen kehittämistä ja osaavan työvoiman saatavuutta. Sen toimintaa ohjaavat opetus- ja kulttuuriministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö.

Lisätietoja Digitaitoja pienyrittäjille -koulutuksista:
Hankekoordinaattori Irma Silvennoinen
irma.silvennoinen(at)ahjola.fi, puh. 044 5538 503

Lähteet: Digi- ja väestövirasto Digitaitoraportti

Teksti Katja Hiisilä
Kuvat Usva Torkki

Päivitetty 20.4.2023: Seuraava asiakasraati järjestetään ti 2.5. klo 17 Saukkolassa! Ilmoittaudu mukaan tästä.

Asiakasraadissa opiskelijat pääsevät kehittämään Ahjolan toimintaa. Luvassa on hyväntuulisia kokoontumisia tarjoilujen äärellä.

Ahjolaan on perustettu opiskelijoista koostuva asiakasraati, jonka avulla kehitetään kansalaisopiston toimintaa. Asiakasraadissa käsitellään opiskeluun ja viestintään liittyviä asioita vaihtuvin teemoin ja ryhmässä työskennellen.

Kuka tahansa Ahjolan kansalaisopiston toimintaan osallistunut voi ilmoittautua asiakasraatiin. Raati kokoontuu muutaman kerran vuodessa ja yksi tapaaminen kestää puolitoista tuntia. Kokoontumisia järjestetään myös etänä.

Mukaan voi tulla kerran tai useampaan otteeseen. Tarjolla on pientä purtavaa, ja etätapaamisista saa leffalipun.

Hanke asiakasraadin taustalla

Asiakasraati liittyy Opistojen tunnettavuuden lisääminen palvelumuotoilun ja viestinnän keinoin -hankkeeseen, jonka tavoite on opistojen näkyvyyden lisääminen ja uusien asiakasryhmien tavoittaminen. Hankkeessa on mukana Ahjolan lisäksi viisi muuta kansalaisopistoa.

Koulutuspäällikkö Kirsi Kortesmaa vastaa Ahjolassa asiakasraatitoiminnan kehittämisestä ja järjestelyistä.

”Hankkeen tavoite on tehdä Ahjolan toimintaa tunnetuksi täällä lähiympäristössä ja tavoittaa uusia opiskelijoita. Tarkoitus on parantaa asiakaskokemusta ottamalla opiskelijoita mukaan yhteiseen suunnitteluun ja kehittämiseen”, Kortesmaa kertoo.

Asiakasraadin avulla saadaan tärkeää tietoa asiakkaiden tarpeista ja toiveista.  

”Kuulemme, miltä opiskelu Ahjolassa tuntuu ja missä on kehitettävää”, Kortesmaa toteaa.

Ahjolan asiakasraadissa kuunnellaan opiskelijan toiveita, kokemuksia ja parannusehdotuksia.

Asiakasraati on tärkeä vuorovaikutuskanava

Ensimmäinen opiskelijoista koostuva asiakasraati kokoontuu Ahjolassa ma 6.3. klo 17.30–19.00.

”Haluamme aidosti ja herkällä korvalla kuulla opiskelijoiden kokemuksia, toiveita ja parannusehdotuksia toimintaamme ja viestintäämme liittyen”, Kortesmaa sanoo.

Asiakasraatitoimintaan kannattaa ilmoittautua mukaan, jos haluaa jakaa omia opiskelijakokemuksiaan ja toiveitaan Ahjolassa opiskelusta.

”Asiakasraati kokoontuu keväällä kaksi kertaa, ja toiminta jatkuu jälleen syksyllä. Hankkeen edistymisestä ja asiakasraatikokemuksista tiedotamme lisää kevään ja syksyn mittaan, joten kannattaa seurata Ahjolan somea ja uutiskirjettä”, Kortesmaa vinkkaa.

Ilmoittaudu mukaan Ahjolan asiakasraatitoimintaan tästä.

Hankkeilla on yhteiskunnallinen vaikutus

Hankkeet näkyviin -juttusarjassa tutustutaan myöhemmin kahteen muuhun Ahjolan kansalaisopiston mielenkiintoiseen hankkeeseen. Seuraavissa jutuissa esitellään Digitaitoja pienyrittäjille ja Osaamisperusteisuutta Ahjolaan -hankkeita.

Kansalaisopistot kehittävät toimintaansa hanketyön avulla, jota tehdään usein yhteistyössä muiden opistojen ja yhteiskumppaneiden kanssa. Yhteistyöllä saadaan esiin vapaan sivistystyön arvoja ja samalla nostetaan kansalaisopistojen työtä näkyviin.

Ahjolan kansalaisopiston rehtori Pilvi Mansikkamäen mukaan hanketyö on kansalaisopistoille tärkeää, koska sen avulla pystytään tekemään yhteiskunnallisesti vaikuttavaa toimintaa.  

”Hankkeiden avulla tartutaan yhteiskunnallisesti tärkeisiin teemoihin ja tehtäviin. Tavoitetaan ne kohderyhmät, joille matalan kynnyksen koulutusta tarvitaan tai jotka jäisivät muuten koulutuksen ulkopuolelle”, Mansikkamäki kertoo.

Teksti Katja Hiisilä
Kuva Jaakko Suomalainen

Kielten opiskelu kansalaisopistossa on usein rennompaa ja harrastusmaisempaa kuin mihin koulun penkillä on totuttu. Ahjolan kielten kursseilla voi kuitenkin kehittyä sujuvaksikin puhujaksi.

Vielä neljä vuotta sitten Suomeen muuttaessaan saksalainen Robert Stark ei osannut sanaakaan suomea. Nykyään kieli luonnistuu niin nopealla tempolla, että kuunnellessa on välillä vaikea pysyä perässä. 

”Ymmärrän varmaankin 97 prosenttia suomenkielisestä puheesta, ja pysyn jo mukana äidinkielisten keskustelussa. Suomen kursseilla on ollut kiva kuulla erilaisia taustatarinoita ja tavata ihmisiä. Kursseilla on aina sellainen meininki, että ainakin kärsimme yhdessä tämän hankalan kielen kanssa”, Stark sanoo ja naurahtaa.

Stark on opiskellut kieltä Ahjolassa koko Suomessa asumisensa ajan. Hänelle kielen opiskelussa yksi tärkeimmistä asioista on se, että opettaja osaa selittää suomen kielen kummallisuuksia.

”Suomen kielioppi on aika monimutkaista, eivätkä suomalaiset automaattisesti osaa selittää, miksi jokin asia sanotaan niin kuin sanotaan. Esimerkiksi Ahjolassa Nora Kauszin opetus on tosi hyvää, koska hän on itsekin muuttanut tänne ja oppinut suomen aikuisiällä.”

Miksi kieliä opiskellaan

Ahjolan kielten koulutuspäällikkö Tuula Kivelän mukaan kansalaisopiston opiskelijoilla on erilaisia syitä lähteä opiskelemaan kieliä. Päätavoitteena on kuitenkin hankkia kielitaitoa, jolla on käyttöä. Tämä näkyy sekä suomen kielen että vieraiden kielten kursseilla. 

Suuri osa vieraiden kielten opiskelijoista haluaa kehittää kielitaitoa matkailua varten. Toinen yleinen syy kursseille hakeutumiseen on se, että suvussa on ulkomaalainen perheenjäsen, jonka kanssa halutaan pystyä keskustelemaan. Iäkkäämmille opiskelijoille kurssit voivat taas tuoda rytmiä ja sosiaalisuutta arkeen.

Kielten opiskelu kansalaisopistossa on usein harrastusmaisempaa kuin mitä ehkä voisi olettaa. Esimerkiksi kotitehtävien ja osallistumistahdin suhteen ei ole samanlaisia vaatimuksia, joihin monet ovat tottuneet. 

”Kielelliset oppimistavoitteet eivät ole erilaisia, mutta se on merkittävä ero, että Ahjolassa me teemme vapaata sivistystyötä, emmekä vaadi opiskelijalta mitään. Emme hänen persoonastaan, opiskeluvalmiuksistaan eikä siitä, kuinka paljon tekee hommia”, Kivelä kuvailee.

Leikki purkaa huonoja muistoja

Etenkin joillekin iäkkäämmille opiskelijoille on saattanut koulumuistojen pohjalta muodostua itsestään käsitys huonona kielenoppijana. Tämä voi nostaa kynnystä hakeutua kielikurssille, vaikka oppimishalua olisikin.  

”Tämä on lempiaiheeni”, Kivelä sanoo.

”Siitä on tehty paljonkin tutkimuksia, että jos oppimistilanteissa ei ole stressiä, se mahdollistaa oppimisen. On helpompaa oppia ilon, hassuttelun ja leikin kautta. Jos ihminen taas on traumatisoitunut kielen opiskelusta ja jokin muistuttaa siitä tai nostaa stressitasoa, niin oppi ei mene läpi riippumatta siitä, mitä opettaja tekee.”

Tämän vuoksi Ahjolan kielten kursseilla saatetaan opetella kieltä esimerkiksi erilaisten pelien, laulun ja ryhmäharjoitusten kautta. 

”Vaikka menetelmät tuntuisivat jonkun mielestä huuhaalta, niin leikkimäisyys itse asiassa edistää oppimista”, Kivelä täsmentää. 

Ryhmästä apua oppimiseen

Suomen kielen kursseille osallistuu ihmisiä maailman eri kolkista. Robert Stark on saanut opiskeluryhmästä voimaa vaikean kielen selättämiseen. 

”Kurssilaisilla on yleensä vähän sellainen ajatus, että nooh, taas ollaan täällä. Tämä on edelleen aika vaikea kieli. Nauramme sille omalle kohtalolle, että nyt yritetään oppia tämä. Minusta se oli aina mukavaa.”

Stark käy tällä hetkellä Ahjolassa B2.2.-tasoisella suomen kielen kurssilla, mikä osoittaa lähes natiivia kielitaitoa. Hänellä on suomalaisille vinkki. 

”Se on edelleen vähän vaikeaa suomalaisille ymmärtää, että ihmiset oppivat kieliä ja siinä on erilaisia tasoja. Ajatellaan, että on vain kaksi vaihtoehtoa, että joko ei osata suomea ollenkaan tai sitä osataan puhua kuin äidinkieltä. Suomea opettelevalle ei silloin kannata puhua englantia, vaan voi yrittää puhua vähän hitaammin ja selittää sanoja suomeksi.”

teksti Elina Keinänen, kuva Unsplash

Instrumentin hallitseminen vaatii pitkäjänteistä harjoittelua. Harrastusmotivaatiota on mahdollista ylläpitää monin eri keinoin.

Musiikkiharrastuksen ylläpitämiseen tarvitaan sinnikkyyttä. Motivaatio säilyy, kun edetään tarpeeksi rauhallisesti kohti omaa tavoitetta.

Musiikkipedagogi (AMK) Juho Varjakoskea aihe on kiinnostanut niin paljon, että hän käsitteli opinnäytetyössään motivaatiota ja mielekkyyttä kitaransoiton opetuksessa. 

”Itselläni on ollut kaikenlaisia opettajia ja myös huonoja kokemuksia. Se on ajanut minua opettamaan”, Varjakoski kertoo.

Varjakoski opettaa Ahjolassa aikuisten ja lasten akustista kitaransoittoa ja bändikursseja, sähkökitaran soittoa ja musiikinhahmottamista.

”Lasten kanssa olemme soittaneet meemi- tai Star Wars -melodioita ja aikuisten kanssa nuoruuden musiikkia. Tutut jutut innostavat kaikenikäisiä”, hän kertoo.

Pitkä opiskelu vaatii motivaatiota 

Varjakosken mukaan minkä tahansa instrumentin hallitseminen vaatii kymmeniätuhansia tunteja harjoittelua. Eri instrumenteilla on erilaiset oppimiskäyrät. 

”Oppimiskäyrä tarkoittaa sitä, kuinka vaikeaa on hallita instrumenttia. Sähkökitaran jyrkkä oppimiskäyrä vaatii maltillista etenemistä useamman vuoden, jotta soitinta alkaa hahmottaa. Pianossa käyrä on loivempi, eli tietty osaamistaso saavutetaan helpommin.”

Juho Varjakoski

Motivaatio-ongelmia voi matkan varrella syntyä esimerkiksi ajankäytön ongelmista tai aiemmin saadusta huonosta palautteesta.

”Musiikki on monelle henkireikä, jossa mennään syvälle ihmisen sieluun. Jos opettaja on vaikkapa sanonut, ettei sinusta tule mitään, oppilas on voinut rakentaa siitä sisäisen mörön”, Varjakoski kertoo.

Mehukasta teoriaa 

Positiivinen palaute on tärkeää sekä lapsille että aikuisille. Varjakosken mukaan vanhempien kannattaa pyrkiä antamaan musiikkia harrastaville lapsilleen onnistumisen tunteita.

”Soittamisen mielekkyys lähtee siitä, että ostetaan sopivan kokoinen kitara, nuotti- ja kitarateline.  Kitara ei loju lattialla, vaan se on helppo ottaa käyttöön. Soittamisen itsessään tulisi olla palkitsevaa, mutta vanhempi voi myös tehdä lapselleen palkintojärjestelmän. Tehdään soittoläksyjä ahkerasti, ja siitä palkitaan ”, Varjakoski vinkkaa.

”Aikuisopiskelijoiden kannattaa palkita itseään. Kun on saavutettu tavoite, voi mennä vaikkapa konserttiin tai sopia saunaillasta ystävien kanssa.”

Varjakosken mukaan opetuksessa pitäisi huomioida oppilaiden toiveet harjoiteltavasta ohjelmistosta ja teoriaopetuksen tulisi olla käytännönläheistä. 

”Tunnilla voidaan kuunnella oppilasta kiinnostavaa musiikkia, joka sitten pilkotaan paloiksi. Teoriastakin voi tehdä sillä tavalla mehukasta”, Varjakoski sanoo. 

Varjakoski haluaa opettajana osoittaa, että musiikin harrastaminen on kivaa ja palkitsevaa. 

”Opettamisessa haluan tietää, mikä oppilasta motivoi ja miten saan tästä kurssista vieläkin valovoimaisemman”, hän kertoo. 

teksti Katja Hiisilä kuva Jaakko Suomalainen

Mitä äänesi haluaisi kertoa sinulle? Marja Skaffarin mukaan ääni-ilmaisun harjoitteleminen voi auttaa arkisissa tilanteissa mutta myös syventää itsetuntemusta ja vapauttaa mielen lukkoja. 

Pysähdy hetkeksi ja rentouta hartiasi. Miltä tuntuisi, jos laittaisit silmäsi kiinni ja tunnustelisit, mitä äänellesi kuuluu. Mitä sen tekisi mieli tehdä juuri nyt? Haluaisiko se huokaista, haukotella tai huutaa?

”Uskon siihen, että sen sijaan, että itse ohjaisi ääntä, antaakin äänen ohjata tekemistä. Siinä voi olla oikotie itsetuntemukseen, kun oppii kuuntelemaan itseään”, Marja Skaffari, esitystaiteilija ja äänenkäytön kouluttaja, pohtii.

Skaffarista huomaa, että hän on ajatellut ääntä ja sen käyttöä hyvin paljon. Hän on kouluttautunut musiikkitetterinäyttelijäksi ja teatteri-ilmaisun ohjaajaksi, mutta nimenomaan ääni on hänelle selkeä sydämen asia ja intohimon kohde.

”Ajattelen että ääni on tavallaan sielun työkalu. Sillä voi löytää yhteyden omaan ytimeensä, jota ei aina arjessa kerkeä kuuntelemaan. Minulle on tärkeää kehollinen vapaus, koska se luo äänen vapautta ja sitä kautta myös mielen vapautta”, Skaffari kuvailee. 

Ääninäyttelemistä

Ääni on välineenä hyvin muuntautuva ja sen avulla on helppo luoda mielikuvia. Skaffari ohjaakin ensimmäistä Ahjolan ääninäyttelemiskurssia syksyllä 2022. Kurssille voi tulla kuka vain lähtötasosta riippumatta.

”Se sopii kaikille, joilla on ääni”, Skaffari naurahtaa.

Ääninäyttelemiskurssilla voi päästä kokeilemaan eri tyylilajeja ja pohtimaan, mitä yhden ihmisen äänellä voi saada aikaan. Tarkoituksena on harjoitella videoiden ja animaatioiden dubbausta sekä kokeilla erilaisten tekstien ilmaisemista. Äänen avulla kehitellään erilaisia hahmoja esimerkiksi kuvasta syntyvän mielikuvan perusteella. 

”On kiinnostavaa, miten vaikkapa kuva karhun hahmosta voi antaa aika itsestäänselvän impulssin siitä, miltä se kuulostaisi”, Skaffari sanoo.

Oma ääni on hyvin henkilökohtainen asia, ja harjoitteisiin heittäytyminen saattaa tuntua etenkin aloittelijalle haastavalta. Skaffarille onkin hyvin tärkeää ylläpitää kurssilla turvallista ilmapiiriä.

”Vaikka olisi minkälaisia harjoituksia, mitään ei pakoteta tekemään, vaan asioita voi kokeilla itseä ja ryhmää kuunnellen.”

Mielen lukkoja

Skaffari opettaa Ahjolassa myös Oman äänen löytäminen -kurssia, jolla keskitytään luovaan äänenkäyttöön. Skaffarin mukaan äänenkäyttöä kannattaa harjoitella jo arjenkin varalta: välillä tulee tilanteita, joissa pitää olla äänessä pitkään, tai vastassa voi olla vaikkapa puheen pitäminen läheisen häissä. 

Toisaalta omaan ääneen voi liittyä myös mentaalisia esteitä, joita harjoittelulla voi haastaa. 

”Useinhan äänenkäyttö ja laulaminen voivat olla hyvin latautuneita asioita, joita ei välttämättä uskalla tehdä ainakaan julkisesti. Niiden tutkiminen voi olla tosi jännittävää”, Skaffari sanoo.

Skaffari on käyttänyt omassa opetuksessaan muun muassa fyysistä hengitystyöskentelyä opiskelijoiden äänenkäytön ja laulamisen lukkojen avaamiseen.  Oloa voi helpottaa myös, jos keskittyy harjoitukseen sen sijaan, että vain kuulostelisi itseään.

”Kun heittäytyy hetkeen tai keskittyy tehtävään, voi vapautua ajattelemaan uusilla tavoilla. Se voi tehdä mahdolliseksi asioita, jotka eivät ensin tunnu siltä”, Skaffari sanoo. 

Skaffarin mukaan äänenkäytön harjoittamiseen liittyy myös filosofisempi puoli. 

”Haluan haastaa käsityksiä, joita ihmisillä on itsestään. Sitä saattaa ajatella, että minulla on tällainen ääni, ja sillä pystyy tekemään vain tätä asiaa. Ajattelen, että äänityöskentely, kuten varmasti mikä tahansa luova työskentely, avaa uusia ovia siihen, kuka sinä olet.” 

Ääni on vapautta

Skaffarin ei ole helppoa selittää, mistä hänen oma kiinnostuksensa äänityöskentelyyn lähti.  

”Mietin miten sanallistan tämän niin, etten kuulosta liian oudolta”, hän sanoo ja naurahtaa. 

”Olen käynyt aika pitkän tien liittyen omaan ääneeni.”

Skaffari on harrastanut laulua lapsesta saakka ja tullut sen kautta jo nuorena tietoiseksi äänestään: milloin vapinasta ja jännityksestä, milloin kehuista, joita hän on äänestään saanut. Ympäristön reaktiot ovat matkan varrella sekä säikäyttäneet että kannustaneet. Myöhemmin hän päätyi opiskelemaan musiikkiteatterinäyttelijäksi. 

Valmistumisen lähestyessä Skaffari kuitenkin tajusi uupuneensa musiikkiteatterin monenlaisiin vaatimuksiin ja löysi lopulta oman paikkansa esitystaiteen, näyttämöllisen improvisaation ja äänityöskentelyn puolelta. 

Hän on myös opiskellut äänenkäyttöä Ranskassa ja Puolassa. Nykyään esitystaiteilijana musiikki ja erilaiset äänikudelmat ovat merkittävä osa hänen esityksiään.  

”Kun käytän ääntäni, koen olevani vapaampi kuin missään muualla. Jos sanon, että ne ovat olleet hetkiä, jolloin olen ollut lähimpänä jumalaa, niin se on aika lähellä sitä, mikä kokemukseni on ollut. Tätä kokemusta haluaisin jakaa myös muille”, Skaffari kertoo.

”Yhä nykyäänkin ihmisillä on kokemuksia siitä, että heidän ääntään on kommentoitu ikävästi, ja he ovat ajatelleet, että ehkä minä olen sitten hiljaa. Kenenkään meistä ei kuitenkaan kuulu olla hiljaa. Äänityöskentelyssä opitaan ottamaan tilaa. Sillä voi luoda itselleen elämisen rohkeutta ja uskallusta vaikkapa puolustaa asioita, jotka ovat itselle tärkeitä.”

teksti Elina Keinänen kuvat Jaakko Suomalainen

Entisöintikursseilla hienointa on nähdä, kuinka rikkinäisestäkin esineestä voi työstää käyttökelpoisen ja kauniin. Projektiksi voi ottaa vaikkapa kirpparilta löytyneen funkkissenkin tai mummolan vanhan keinutuolin. 

Tutustu ja ilmoittaudu kädentaitojen kursseille täällä!

Kello lähestyy neljää, ja pikkuhiljaa entisöintikurssilaiset saapuvat PMK-talolle. Vielä hetken aikaa on hiljaista, mutta kun keskeneräiset huonekalut ja työvälineet nostetaan esiin, ilma täyttyy paukkeesta ja kolinasta. 

Entisöintikurssien pitkäaikainen opettaja Sirkka Haavisto kertoo, että tunnit ovat työpajamaisia ja yleensä opiskelijat jatkavat keskeneräisiä projektejaan. Haavisto neuvoo ja opastaa tarpeen mukaan. Tämän vuoksi aloittelijat ja jatkavat kurssilaiset voivat työskennellä samoilla tunneilla. 

”Noin 1930–1960-luvuille ajoittuvia esineitä työstetään eniten. Aina on työn alla esimerkiksi funkkisesineitä ja pikkutuoleja. Tuoli on tavallisin käsittelykohde”, Haavisto kertoo. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Pitää olla riittävän romu

Asko Niemimaa on parhaillaan kunnostamassa keinutuolia ystäväpariskunnalleen. Tarkoituksena on poistaa vanha maalikerros ja tuoda esiin alla oleva puupinta. Niemimaa on käynyt entisöintitunneilla jo kuuden vuoden ajan. 

”Tämä on niin hieno homma ja Sirkka niin hyvä opettaja, että entisöintitiistait kuuluvat minulla vuosikalenteriin. Olen täällä siihen saakka, kunnes potkitaan pois”, Niemimaa kehuu.

Niemimaa käy kurssilla, koska pitää siitä, kuinka vanhalle ja räsäiselle saa annettua uuden elämän. Hän etsii kirpputoreilta entisöitäviä huonekaluja ja ottaa uusia projekteja vastaan kavereilta, jotka toivovat huonekalulle uutta ilmettä. 

”Tykkään siitä, että huonekalu on mennyt riittävän huonoksi. Ei nyt ihan palasiksi, mutta se voi kupruilla ja nitistä ja natista. Siitä tietää, että töitä riittää. Jos kaluste on hyväkuntoinen, en ota sitä, vaikka halvalla saisi.”

Uutta oppia hakemassa

Tiina Lahtiselle tämä on puolestaan ensimmäinen syksy entisöinnin parissa. Hän on aiemmin tuunaillut huonekaluja kotona. Kun hän sai käsiinsä suurikokoisen vitriinikaapin, hän totesi, etteivät omat taidot ja kotitilat riitä. 

Tällä hetkellä meneillään on kaapin vanhojen lakkapintojen poisto. Lahtinen kertoo oppineensa uutta esimerkiksi erilaisista materiaaleista: millaista käsittelyä materiaalit kestävät ja miten niitä kannattaa työstää.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Tiina Lahtinen on ensimmäistä kertaa entisöintikurssilla.

”Saan täältä sitä, mitä varten tulinkin, eli apua siihen, että mitä tehdään ja miten. Se on kyllä korvaamatonta. Samalla tutustuu uusiin työvälineisiin”, Lahtinen kertoo. 

Lahtinen pohtii, että visioita uusiin töihin tuppaa tulemaan aina, kun menee kirpputorille, mutta seuraavaa projektia ei ole vielä jonossa odottamassa. Kotona pyörii tosin yksi koristeikkuna, joka kaipaisi laittamista. 

Trendit vaikuttavat

Sirkka Haavisto on opettanut Ahjolassa entisöintiä jo 25 vuotta. Hänen mukaansa sisustustrendit näkyvät tunneilla jonkin verran. 1990-luvulla oli trendinä saada puu maalien alta takaisin esiin, minkä jälkeen 2000-luvulla valkoiseksi maalaamisen villitys valtasi monet. 

Nykyään monet kurssilaiset pitävät siitä, että esineen alkuperäinen idea ja käsittely saadaan tuotua esiin. Myös kiinnostus retroesineisiin on noussut.

Millaisia esineitä tai kalusteita kannattaa entisöidä?

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Entisöintiopettaja Sirkka Haavisto vasemmalla.

”Ensinnäkin sellaisia esineitä, joilla on itselle merkitystä ja jotka haluaa säilyttää. Hyötynäkökulmasta ajatellen esimerkiksi massiivipuinen huonekalu säilyy ja säilyy, jos sen käsittelee. Kolmantena ovat design-esineet tai esineet, joilla on esimerkiksi kulttuurihistoriallista tai rahallista arvoa”, Haavisto luettelee. 

”En rupea kuitenkaan sanomaan, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Kerron kurssilaisille etukäteen, kuinka paljon työtä kaluste vaatii, mutta oppilas itse päättää, mitä tehdään”, hän huomauttaa vielä.

Haavistoa itseään viehättävät entisöinnissä esineet ja tekemisen prosessi: on hienoa nähdä, miten romusta muotoutuu jälleen kaunis käyttöesine. 

”Minulla on myös kauhean mukavia ja innostuneita opiskelijoita. Täällä on kiva työskennellä, kun ihmiset tekevät hyvillä mielin ja motivoituneina”, hän lisää.

Teksti: Elina Keinänen, Kuvat: Jaakko Suomalainen

Kaupunkimaisema antaa tanssi-inspiraatiota niin vasta-alkavalle kuin kokeneellekin tanssijalle. Tanssinopettaja ja koreografi Anniina Kumpuniemi etsii liikkeisiin ideoita ympäröivästä maailmasta ja arjesta. 

Tutustu tanssikurssitarjontaan ja ilmoittaudu täällä!

Anniina Kumpuniemen äänestä kuuluu hymy. Hän viettää lyhyttä lomaa ennen seuraavia tanssiesityksiään ja nautiskelee siitä, että kerkeää käydä arkiaamuna uimahallissa ja juoda rauhassa iltapäiväkahvia.  Korona-ajan kokoontumiskieltojen jälkeen tanssijana ja koreografina työskentelevä Kumpuniemi on innoissaan syyskauden tanssiesityksistä. 

”On ollut niin kummallista, kun esimerkiksi viime keväänä me ainoastaan striimasimme esityksiä. Tiesimme vain, että yleisö oli siellä jossakin. On ollut upeaa päästä tekemään yleisöesityksiä.”

Kumpuniemi on tanssiteatteri MD:n toiminnanjohtaja sekä ensi keväänä myös Ahjolan nykytanssin opettaja. Hän hakee inspiraatiota tanssiinsa ja koreografioihinsa ympäröivästä elämästä ja arkisistakin asioista. Samankaltaisella ajatusmaailmalla syntyi idea Nykytanssia kaupunkitilassa -kurssista, jota Kumpuniemi tulee yhdessä työryhmän kanssa opettamaan Ahjolaan keväällä 2022. 

Tanssilla taikaa kaupunkikuvaan

Kumpuniemeä viehättää ajatus siitä, miten tanssiliikkeet voivat nousta esiin ympärillä vilisevän kaupungin keskeltä. Vuonna 2015 hän toteutti tanssityöryhmän kanssa kaupunkiteoksen, jota esitettiin yhteensä 10 paikassa Tampereella ja Turussa. Siitä kehkeytyi idea Nykytanssia kaupunkitilassa -kurssiin. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

”Hyvin yksinkertaisetkin eleet voivat nousta ja kohota kaupungin kiireestä esiin tavalla, joka on tosi kiehtova ja jopa taianomainen. Se muuttaa koko paikan virityksen”, Kumpuniemi kuvailee. 

Tanssiliikkeiden yhdistäminen ympäröivään maailmaan auttaa näkemään tuttuja paikkoja uusin silmin. Inspiraatiota liikkeisiin voi hakea esimerkiksi rakennusten, aukioiden ja puistojen muodoista ja linjoista tai tunnelmista. Näin voi huomata asioita, joita normaalisti arjessa ohittaa.  

Kumpuniemi kertoo, että tanssikurssi sopii hyvin myös vasta-alkajille, joilla ei ole kokemusta nykytanssista. Kun liikkeitä etsitään yhdessä ja mietitään ympäristön avulla, hyvin yksinkertaisillakin asioilla voidaan tehdä näyttäviä koreografioita. Esimerkiksi jo pelkkä käsikkäin jonossa kulkeminen tai pysähtyminen keskellä Hämeenkatua erottuu mielenkiintoisesti keskustan hälinässä. 

Myös kokeneemmille tanssijoille paikanvaihdos voi antaa paljon uutta ja avata silmät ympäristölle.

”Olisi tosi kiinnostavaa saada eri-ikäisiä ja erilaisia ihmisiä kohtaamaan yhteisen asian äärellä”, Kumpuniemi pohtii.  

Ryhmävoima auttaa arasteluun

Aralle esiintyjälle ajatus kaupungin keskustassa tanssimisesta voi tuntua erikoiselta. Kumpuniemen mukaan harjoitukset aloitetaan huomaamattomissa paikoissa ja siirrytään sieltä näkyvämmille alueille. Kurssilla edetään ryhmän kiinnostuksen ja uskalluksen ehdoilla.

”Siinä on sellaista ryhmävoimaa. Kun on monta ihmistä, saa luottamusta ja tukea toisista. Kaupunkitilassa yksi ihminen ei välttämättä erotu, vaikka toki sooloileminenkin on mahdollista”, Kumpuniemi sanoo ja hymähtää. 

”Aluksi harjoitellaan menemällä ensin vaikkapa piiloon Näsinpuiston labyrinttiin, ja otetaan sitä kautta kaupunkitilaa ja liikettä haltuun.”

Mutta paraatipaikoillekin mennään?

”Kun lähdin suuntautumaan alalle ja tutustuin nykytanssiin, se vei kyllä ihan täysin mukanaan juuri sen vapauden ja monipuolisuuden vuoksi.”

”Kyllä sellainen ajatus olisi. Esimerkiksi Hämeenpuisto, Keskustori ja Hämeensilta ovat houkuttavia esiintymisareenoita. Kaupungin ja sen osien katsominen näyttämöinä on se, mitä osallistujien kanssa harjoitellaan.”

Tanssin iloa etsimässä

Kumpuniemi pohtii, että Ahjolan ja muiden vapaan sivistystyön toimijoiden tarjoamat tanssikurssit voivat toimia hyvänä matalan kynnyksen mahdollisuutena aloitella uutta lajia tai harrastaa vakavastikin. Eri-ikäiset ja -taustaiset tanssijat pääsevät kohtamaan kenties helpommin kuin tanssikouluissa. 

”Siihen ei liity sellaista statusta, että tarvitsisi olla valmiiksi taitava tai tähdätä johonkin, vaan näillä kursseilla näkyy ennemminkin harrastamisen ilo ja nautinto.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Lajina nykytanssi on tyyliltään monipuolista. Se on hyvin vapaata tanssia, joka lähtee tekijöiden taidosta ja kiinnostuksesta siihen, millaista liikettä halutaan luoda. Yksinkertaisistakin liikkeistä voi muodostaa koreografioita: pohjana voivat toimia vaikkapa kävely, juoksu, kyykyt, hypyt tai loikat. 

Tanssin kipinä lähti leikistä

Kumpuniemen oma intohimo tanssimiseen syttyi jo kolmevuotiaana, kun hän pääsi hoitopaikassaan katselemaan kahden nuoren balettiharrastajan harjoittelua.

”Olin silloin todella nuori, mutta muistan pienen pieniä hetkiä siitä, kun olen ollut piilossa kulisseissa, hyppinyt salaa ja yrittänyt matkia isoja tyttöjä. Sain leikkiä heidän puvuillaan ja kärkitossuillaan. Siitä lähti roihuava kipinä, että oli pakko päästä tanssitunneille”, Kumpuniemi kertoo ja naurahtaa. 

Kumpuniemelle juuri nykytanssi on se kaikista omin laji. Lapsena hän kokeili kaikkia tanssilajeja, joita oli silloin tarjolla aina satubaletista flamencoon. Ennen tanssin opintoja Teatterikorkeakoulussa hän oli viehtynyt eniten jazz-tanssiin. 

”Kun lähdin suuntautumaan alalle ja tutustuin nykytanssiin, se vei kyllä ihan täysin mukanaan juuri sen vapauden ja monipuolisuuden vuoksi”, Kumpuniemi sanoo.

Teksti: Elina Keinänen, Kuvat: Jaakko Suomalainen

Kielitaidon avulla ulkomaanmatkasta voi saada paljon enemmän irti. Aitoon paikalliseen kulttuuriin voi päästä tutustumaan turistialueiden ulkopuolella, joilla englannin kieli ei välttämättä riitä.

Tutustu ja ilmoittaudu kielten kursseille täällä!

Matkustellessa kielen osaaminen toimii avaimena kulttuuriin. Ahjolan espanjan opettaja Cíez Gonzálezin sekä italian opettaja Katri Kuuselan mukaan kielen osaamisesta on hyötyä erityisesti, jos ei matkusta tavallisimmille turistialueille. 

Gonzálezin kokemuksen mukaan suurin osa hänen tunneillaan kävijöistä opiskelee kieltä matkailua varten tai koska joku perheenjäsenistä on espanjankielinen. Myös Kuusela vahvistaa, että samat syyt vetävät opiskelijoita italiankin tunneille. 

”Usein ihmiset ovat jo matkustaneet paljonkin Italiassa ja hoksanneet, että olisi kiva, jos osaisikin kieltä”, Kuusela sanoo.

Espanjalaissyntyinen González haluaa huomauttaa, että Espanjassa on paljon muita mielenkiintoisia ja kauniita alueita kuin esimerkiksi turistien suosimat Costa del Sol tai Kanarian saaret. Maan alueiden välillä on suuria eroja, ja niiltä löytyy monipuolisesti erilaista kulttuuria, perinteitä ja maisemia.  

”Mielestäni on vähän harmillista, jos matkustetaan aina samalle alueelle, koska Espanjalla on paljon tarjottavaa. Jos lähtee turistialueilta, ei ole itsestäänselvää, että ihmiset osaavat englantia”, González pohtii.

Kielitaidosta kiitosta

Kuusela opettaa erilaisia italian kursseja mutta on myös luotsannut Ahjolan Italian kielimatkoja, joilla on tutustuttu maahan ja samalla opiskeltu kieltä kaupunkikuvassa, kuten toreilla, puistoissa ja museoissa. Tällä hetkellä seuraavia matkoja aletaan suunnitella vasta koronatilanteen rauhoituttua.

”Ne ovat olleet yhdistelmämatkoja ihmisille, jotka haluavat suomalaisen opastuksella tutustua ja opiskella italiaa”, Kuusela kertoo.

Kuuselan ja Gonzálezin mukaan sekä Italiassa että Espanjassa paikalliset ilahtuvat siitä, jos turistit osoittavat osaavansa edes jonkin verran kieltä. 

”Italia on vähän sellainen lymyävä kieli, jota monet luulevat helpoksi, koska ääntäminen on helppoa.”

”Jos turistit puhuvat yhtään espanjaa, espanjalaiset innostuvat tosi kovasti. He saattavat kohdella ystävällisemmin ja voivat vaikka kutsua kotiinsa syömään, kun innostuvat siitä, että suomalainen puhuu heidän kieltään”, González kertoo.

Kuuselan mukaan italian tunneilla opetellaan myös tapakulttuuria, mikä voi tehdä matkustamisesta mukavampaa.

”Alkeistasolla puhutaan käytännöistä, kuten miten vaikkapa ravintolassa toimitaan. Esimerkiksi on hyvä tietää, että jos tilaat pihvin, niin lautasella on sitten pelkkä pihvi, jolle pitää erikseen osata tilata lisukkeita. Italiassa myös kohteliaisuus ja ihmisten tervehtiminen on tärkeää, samoin pienet small talk -fraasit sekä teitittelyt.”

”Lymyävä kieli”

Italian kielessä helpointa on Kuuselan mukaan ääntäminen, koska se sopii suomalaiseen suuhun. 

”Italia on vähän sellainen lymyävä kieli, jota monet luulevat helpoksi, koska ääntäminen on helppoa. Kuitenkin italiassa on melko paljon taivuttamista ja ulkoa opettelua”, Kuusela selittää. 

Gonzálezin mukaan suomalaisille helpointa espanjan kielen opettelussa on yleensä sanasto. Sen sijaan verbien taivutuksia joudutaan usein harjoittelemaan pitkään.

Kuusela on viihtynyt Ahjolassa opettajana jo yli 20 vuotta. Joskus häneltä on kysytty, eikö hän kyllästy opettamaan toistuvasti alkeita. 

”Uudet opiskelijat innostavat, vaikka olenkin opettanut samoja asioita monta kertaa vuosien varrella. Pidän siitä, kun ihmiset innostuvat ja hoksaavat oppineensa”, Kuusela summaa. 

Teksti: Elina Keinänen, Kuva: Katri Kuusela