Sini Kallion päivät täyttyvät taiteesta joko omien teoksien parissa työskennellen tai Ahjolassa opettaen. Hän saa töihinsä inspiraatiota yhteiskunnallisista aiheista, kuten tasa-arvokeskustelusta ja mediasta.
Tutustu kuvataiteen ja muotoilun kursseihin täältä!
Koiran silmät tuijottavat katsojaa taulusta intensiivisesti. Kuono on pitkä ja kulmakarvat tuuheat. Ilme on selittämätön, koira vain on.
”Minulla on tällainen vaihe, että maalaan vähän kaikenlaista. Teen koiramaalauksia tällä hetkellä. Ne liittyvät siihen, miten kohtelemme eläimiä ja ajattelemme ihmisinä olevamme eläinten yläpuolella. Töissäni näkyy aika paljon sellaisia epäkohtia maailmasta, jotka häiritsevät minua”, kertoo Sini Kallio, kuvataiteilija ja yksi Ahjolan kuvataiteen opettajista.
Kallion, 37, tulee vietettyä paljon aikaa pienellä työhuoneellaan Tampereen Ristinarkussa. Kesän hän on viettänyt täysin omaan taiteeseensa keskittyen, kun opetustyöt ovat olleet tauolla. Uransa alusta asti Kallio on ollut sitä mieltä, että hän haluaa opettaa taiteellisen työn lisäksi. Muuten kutsumusammattikin voisi käydä yksinäiseksi.
”Taiteilijan työhön kuuluu tosi paljon ideoimista ja keskustelun käymistä itsensä kanssa oman pään sisällä. Saan oppilailta paljon innostusta ja ideoita. Minulle on myös tärkeää päästä puhumaan taiteesta, ja oppilaiden kanssa se on mahdollista”, Kallio kuvailee.
Kristallikruunut kuvaavat koronaa
Usein mustiin pukeutuva taiteilija ei kaihda kirkkaita värejä kankaalla. Kallion töissä näkyy paljon viittauksia pop-kulttuuriin, mediaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hän ammentaa usein ideoita erilaisista mediakuvastoista.
”Identifioidun feministiseksi taiteilijaksi. Teemani liittyvät usein yhteiskunnallisiin ongelmiin, joita haluan puida. Ne eivät ole kauhean julistavia tai selkeitä, mutta näkyvät siellä taustalla”, Kallio kertoo.
”Ajattelen, että taide on omasta ajastaan kertovaa. Me elämme sellaisessa ajassa, jossa käsitellään paljon rasismia ja ihmisoikeuskysymyksiä. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat nousseet myös mediassa isoksi aiheeksi, ja sosiaalisessa mediassa tehdään paljon aktivismia. Se on minusta hyvin kiinnostavaa, ja haluan olla mukana siinä.”
Kalliolla on esimerkiksi suunnitteilla teossarja, jossa hän kuvaa marginaalissa olevien, kuten transihmisten, muunsukupuolisten ja mustien ihmisten kehoja, joita ei yleensä esimerkiksi mediassa näytetä. Ajankohtaisuus näkyy myös Kallion kristallikruunuja kuvaavissa teoksissa.
Katosta putoavat kristallikruunut edustavat korona-aikaa ja sitä, miten Suomenkin kaltainen kansainvälisten mittareiden perusteella onnellinen maa voi yhtäkkiä pudota helisten alas. Kallio kertoo purkaneensa tuhoutuviin kattokruunuihin omaa ahdistustaan koronapandemiasta.
”Kuvataiteilijan ammatti on nykyaikana aika vaikea. Suuri osa meistä joutuu tekemään muita töitä lisäksi.”
Kallion mielestä taide kuvaakin lopulta aina jollakin tavalla taiteilijan omaa elämää ja mieltä, vaikka kaikki taiteilijat eivät olekaan tästä samaa mieltä.
”Emmehän me ole mitään robotteja. Kaikessa luovassa tekemisessä näkyvät omat mieltymykset ja arvot. Jos joku sanoo minulle, että maalaa tämä aihe, niin minä maalaan sen oman näkemykseni kautta. Eihän sellaista objektiivisuutta ole olemassa, vaan ainahan me käsittelemme itseämme”, Kallio selittää ja hiljenee hetkeksi.
”Joskus kyllä mietin, että onko tämä hirveän itsekäs ammatti, kun minä vain puran omaa mieltäni koko ajan”, hän lisää sitten ja nauraa.
Taiteesta myös toimintakykyä
Kallio opettaa Ahjolassa muun muassa ihmisten ja eläinten piirtämistä sekä öljy- ja akryylimaalausta. Tavallisten maalaus- ja piirtämiskurssien lisäksi hän opettaa erityisryhmiä, kuten kuurosokeiden ja kehitysvammaisten ryhmiä.
Kallion mukaan erityisryhmien kanssa työskenteleminen tuo mielenkiintoista vastapainoa työhön.
”Erityisryhmissä huomaa, kuinka taiteen tekeminen myös ylläpitää opiskelijoiden toimintakykyä. On tärkeää, että sillä voi antaa ihmisille elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Pidän kaikista opetusryhmistäni, mutta siinä mielessä se on hyvin erilaista ja palkitsevaa.”
Opetustyöt auttoivat unelma-ammattiin
Kallion tie kutsumusammattiin ei ollut itsestäänselvä. Hän sai esikoislapsensa kesken maisteriopintojen, ja perhettä perustaessa vaaka kallistui ennemmin vakituisen myyjän työn kuin epävarman taiteilijuuden puoleen.
”Kyse oli ihan puhtaasti siitä, että vapaan taiteilijan työ on todella epävarmaa ja stressaavaa. Myyjän työ oli siinä vaiheessa helppo ratkaisu”, Kallio sanoo.
Hän ei kuitenkaan missään vaiheessa hylännyt ajatusta taiteen tekemisestä, vaikka myyjän töissä vierähtikin lopulta vuosia.
”Itse asiassa Ahjolaan pääsemisestä ja niistä ensimmäisistä opetustöistä sain pienen taloudellisen tuen, jolla pystyin alkamaan tehdä myös omaa taidetta. Se oli sysäys siihen, että pääsin siirtymään kokonaan näihin töihin.”
Kallio aloitteli opetustöitä Ahjolassa ensin yhdellä kurssilla ja työskenteli vuoden ajan yhtä aikaa opettajana ja myyjänä. Pikkuhiljaa kurssien määrä lisääntyi, ja hän pystyi irtisanoutumaan vakityöstään.
”Kuvataiteilijan ammatti on nykyaikana aika vaikea. Suuri osa meistä joutuu tekemään muita töitä lisäksi. Olen onnellisessa tilanteessa siinä mielessä, että saan tehdä opetustöitä alalla, jota rakastan. Paras skenaario, mitä voin kuvitella.”
Kuka Sini Kallio?
- Asuu Tampereella.
- Kalliolla on rescue-koira nimeltä Kettu.
- Taiteiden maisteri, joka on opiskellut kuvataiteita ja visuaalista kulttuuria.
- Opettaa Piirretään ihmisiä ja eläimiä -kurssia sekä piirtämisen perusteiden kurssia syyskuun puolivälistä alkaen.
- Opettanut Ahjolassa vuoden 2016 syksystä asti.
Teksti: Elina Keinänen, Kuvat: Jaakko Suomalainen